Hänestä ei saanut otetta.
Hän oli nykyhetki.
Hän oli huominen.
Hän oli kaktuksenkukan hento tuoksu,
kaktuspöllön häilähtävä varjo.
Emme tienneet mitä ajatella hänestä.
Yritimme mielessämme kiinnittää hänet
neulalla korkkitauluun kuin perhosen,
mutta neula vain solahti hänestä läpi
ja hän lensi tiehensä.
One of my all time favorite books.
I would really like to read it right now.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti